Glamour Tämä on lemppariaiheeni koko hommassa. Kun on saanut jotain valmiiksi, se pitää kuvata niin, että siitä irtoaa jotain ihan uutta. Tai että se näyttää paljon paremmalta kuin tosiasiassa onkaan. Mainosihmiset kai sanovat, että se esiintyy kuvassa edukseen. No, kyllähän se itsestäkin tuntuu sitten hyvälle, kun katselee kuvia ja ihmettelee, että kylläpäs minä olen hyvä. Kunnes menee jonkun toisen sivuille ja ihmettelee, että kuinka se on noin upeita juttuja  a) keksinyt ottaa ja b) onnistunut vielä idean toteuttamaan. Sen olen jo oppinut, että ihan helpolla homma ei onnistu. Olis pitänyt saada kuva siitäkin järjestelystä, jolla tuo viereinen kuva on otettu... Valkoista heijastuspintaa, peilin kautta heijastettua valoa, sekä salama että 1 kW kuvauslamppu. Kädet tahtoivat loppua kesken, onneksi malli ei ollut hermostuvaa sorttia. Ja silti valot ovat tuolleen... Pienoismallin kuvaamisessa on vielä ihan omat haasteensa ja toisaalta mahdollisuudet illuusioon. ... Oliskohan Mallan 50-luvun värimaailma ollut tällainen? Itse asiassa olisi ihan mielenkiintoista tietää, ovatko vanhojen lehtien painovärit vain haalistuneet vuosien kuluessa niin, että kuvan sävykkyys on pudonnut puoleen. Sinänsä ne ovat sellaisina ihan hyvän näköisiä; salaisuus on todennäköisesti hyvin ammattitaitoisesti otetussa valokuvassa, jolloin väritys on vain tehokeino. Kotisivulle Home Page